Stalkkeri

Aikakaudelta jolloin Jenni unohti hetkeksi kaikki päätöksensä pysyä kaukana miehistä, ja meni epähuomiossa sotkeentumaan tylsään nörttimieheen joka kulki Jennin työpaikalla ratkaisemassa tietokoneongelmia. Muutaman kuukauden tapailun jälkeen Jenni kuitenkin alkoi uhkaavasti kyllästyä, ja joutui myöskin nimeämään miehen Stalkkeriksi pikkuisen liian usein tapahtuvien yhteydenottojen vuoksi.Tässä eletäänkin jo aikaa jolloin Jenni yritti epätoivoisesti päästä miehestä eroon, keksimättä kuitenkaan miten sanoa asiaansa suoraan….

From: Jenni
To: Hanna

En osaa edes kirjoittaa tähän kaikkia niitä sanoja joita päässäni pyörii, koska ne eivät varsinaisesti ala millään olemassaolevalla kirjaimella. Tästä on taas nauru kaukana. Itku sen sijaan ei ole kovinkaan kaukana, kerronpa miksi.

Istuin palaverissa kun Stalkkeri lähetti viestin että olenkohan päässyt töihin kun on näin kylmä, että hän nyt juuri äsken astui tänne MEIDÄN toimistolle.

?? Ymmärsitköhän sinäkin tämän samoin kuin minä, että se oli siis käynyt katsomassa ensitöikseen että minä en ole paikallani???

Vittuh. En vastannut mitään koska olin palaverissa, PALTSUSSA oikein, huomaa lempisanamme, ja oletin että kyllä se nyt kahdessa tunnissa häipyy.

No eihän stalkkerit nyt niin vain mihinkään häivy, tiedämmehän toki sen.

Tulin takaisin penkkiini, ja ajattelin että en vastaa vieläkään mitään vaan olen nyt leikisti yhä siellä palaverissa.

Nooo arvaatkin sitten ehkä jo? 

Hetken päästä sain sydänkohtauksen kun se pelmahti tönöttämään tuohon minun sermini yläpuolelle, siinäpä vilkkui nyt äkkiarvaamatta Stalkkerin pää.

Voi vittu saatana.

Koitin sille sanoa että vähän kiirettä tässä pitelee, mutta ei, hän vain selittää ja selittää jotain nörttikielellä eikä tee elettäkään poistuakseen.

Kaikenhuippu, hän kysyi että lähdenkö kahville???

En tietenkään lähtenyt minnekkään stalkkauskahville, minullahan oli kiire. Sitäpaitsi minulla ei ollut rahaa mukanani, ja kuitenkin olisin joutunut omani maksamaan, niinhän siinä kävi viimeksikin kun se kutsui minut lounaalle ja laittoi sitten maksamaan omat sapuskani. Olisi oikeastaan pitänyt silloin jo jättää se.


Oi ja arvaa mitä se eilen sanoi??? Kun se soitti saatana. Se sanoi, ei hyvänen aika minun on nyt otettava rauhoittava ennen kuin päästän sen ilmoille, hetki vain, ota sinäkin, NIIN, se sanoi että enhän minä vain ole kuvitellut hänen sekaantuneen VIERAISIIN naisiin??? MIHIN saatanan vieraisiin naisiin??

LUULEEKO se reppana että me nyt sitten seurustellaan tai jotain??? Tottakai se luulee. Olemmehan nyt tekemisissä miehen kanssa, joka kaikista puutteistaan huolimatta luulee itsestään ihan pikkuisen liikoja.

Nythän on niin että hänestä on päästävä eroon. Minä pelkäsin koko ajan että se tulee ja suutelee niin kuin viimeksi.

Ei saatana nyt.
On tämäkin kyllä, sen harvan kerran kun itse haluaa jostain miehestä eroon niin se ei onnistu ei millään, ja sitten kun ei haluaisi niin kas vain, jätkä päättääkin jättää sinut.
Miksi Hanna, miksi minä en muistanut ettei minun pitänyt sekaantua enää ikinä yhteenkään mieheen???

Ps. Hyvää ystävänpäivää.